Diskurssi

Kielitiede

Kielen rakenne ja kirjoitus

Morfologia (Muoto-oppi) · Syntaksi (Lauseoppi)
Oikeinkirjoitus · Fonetiikka (Ääntöoppi)
Fonologia (Äänneoppi)

Kielen tutkimus

Stilistiikka · Pragmatiikka
Dialektologia · Leksikologia
Historiallis-vertaileva kielitiede
Semantiikka

Tieteenaloja

Kielifilosofia
Kielihistoria
Neurolingvistiikka
Psykolingvistiikka
Sosiolingvistiikka
Kieliteknologia
Käännöstiede
Diskurssianalyysi

Diskurssilla (lat. discursus, juosta ympäriinsä) tarkoitetaan yleisesti kirjoitettua ja puhuttua viestintää. Filosofiassa diskurssi tarkoittaa argumentatiivisesti välitettyä käsitteellistä ajattelua^[1]. Termin merkitys vaihtelee käyttäjän ja tarkastelun lähtökohtien (teoreettisen viitekehyksen) mukaan.

• semantiikassa ja diskurssianalyysissä: keskustelun käsitteen laajennus eri modaalisuuksiin ja asiayhteyksiin (eli konteksteihin).
• Tietyn tyyppiseen sosiaaliseen toimintaan liittyvä yhtenäinen kielenkäyttö. Esim. talousdiskurssi, lääketieteen diskurssi, uskonnollinen diskurssi. Pertti Alasuutari on käyttänyt diskurssista tässä merkityksessä sanaa puheavaruus.^[2]

• Michel Foucault'lla: implisiittinen normisto, jolla voidaan puolustaa sosiaalisten ja poliittisten käytäntöjen legitimiteettiä. ^[3]

Korpuslingvistiikka tutkii diskurssia ensimmäisessä merkityksessä. Kahdessa jälkimmäisessä merkityksessä diskursseja analysoidaan eri tieteellisissä perinteissä, jotka tutkivat kielen, sen rakenteen ja toiminnan suhteita. Näitä ovat muun muassa sosiologia, feminismi, antropologia, etnografia, kulttuurintutkimus, kirjallisuusteoria ja tieteen filosofia. Näiden alojen sisällä myös itse diskurssin käsite on diskurssin kohteena, eli siitä käydään keskustelua erikoistuneen tiedon pohjalta. Diskurssia voidaan havainnoida sekä puhutussa kielessä että kirjoitetussa ja merkkien kautta välitetyssä kielessä. Esimerkkejä diskursseista ovat suullisesti välitetty historia, pikaviestikeskustelut ja oppikirjat.

Koska diskurssit ovat teksti- tai viestintäkorpuksia (esim. feministinen diskurssi, rasistinen diskurssi), niillä on sekä diskurssin itsensä sisäisiä suhteita että suhteita muihin diskursseihin. Näin ollen diskurssi ei ole koskaan eristyksissä, vaan interdiskursiivisuus kuuluu sen perusolemukseen.^[4]

1. ↑ Otavan suuri ensyklopedia. Täydennysosa 2, s. 10110–10111, art. diskurssi. Helsinki: Otava, 1991. ISBN 951-1-05125-3
2. ↑ Alasuutari, Pertti: Toinen tasavalta. Suomi 1945-1994, s. 18 ja eri kohdin. Tampere: Vastapaino, 1996. ISBN 951-768-005-8
3. ↑ Diskurssi filosofiassa. Tieteen termipankki.
4. ↑ Diskurssi kielitieteessä. Tieteen termipankki.